Timo Pitkäranta

Miksi BKT:n käyttäminen menestyksen mittarina pitää unohtaa

  • Miksi BKT:n käyttäminen menestyksen mittarina pitää unohtaa

Analyytikot, poliitikot ja toimittajat rakastavat BKT:n käyttämistä aina kun puhutaan menestyksestä tai hyvinvoinnin tilasta. BKT mittaa kuitenkin vain tuotannon aikaansaamaa arvonlisäystä, ei yhteiskunnan hyvinvointia. Ekonomisti ja nobelisti Joseph Stiglitzin mukaan BKT on vanhentunut mittari, jonka käyttö johtaa huonoihin päätöksiin. BKT asukasta kohden voi esimerkiksi kasvaa silloin, kun rikkain väestönosa rikastuu ja yritykset vaurastuvat vaikka kotitalouksien mediaanitulo samalla laskisikin. BKT voi kasvaa myös esimerkiksi silloin, kun tiukennetaan lainsäädäntöä, otetaan kiinni suuri määrä rikollisia (USAssa 10x muihin teollisuusmaihin verrattuna) ja investoidaan vankiloihin saman verran kuin yliopistoihin (kuten joissain Yhdysvaltojen osavaltioissa on käynyt). Mitä nämä asiat kertovat yhteiskunnan hyvinvoinnista? Stiglitzin mukaan minkä tahansa kansakunnan, joka tosissaan välittää maassaan tapahtuvasta kehityksestä ja ihmisten hyvinvoinnista, olisi mitattava ainakin seitsemää kategoriaa: 1) Terveys 2) Koulutus 3) Ympäristö 4) Työllisyys 5) Materiaalinen hyvinvointi 6) Sosiaalinen yhteenkuuluvuus 7) Poliittinen osallistuminen. Vaihtoehtoisia "virallisia" mittareita BKT:lle on kehitetty jo 1970-luvulta lähtien, tässä niistä muutama

  1. ISEW (Index of Sustainable Economic Welfare)
    ISEW on kestävän taloudellisen hyvinvoinnin mittari. ISEW:n laskennan lähtökohtana toimii yksityinen kulutus, jota painotetaan yhteiskunnan tulonjaon tasaisuutta kuvaavalla indeksillä siten, että tasaisempi tulonjako tuottaa kulutukselle korkeamman arvon (koska tulonjaon tasaisuus lisää yhteiskunnan hyvinvointia). ISEW pyrkii siis erottamaan taloudellisen toiminnan myönteiset vaikutukset ympäristön ja yhteiskunnan tilaa heikentävistä vaikutuksista (Tilastokeskus 2011).
     
  2. GPI (Genuine Progress Indicator)
    Aidon kehityksen indikaattori (GPI) on ISEW:n pohjalta jatkokehitetty mittari, jolla kuvataan maassa tapahtuvaa aitoa, todellista kehitystä. ISEW:n tavoin GPI:n lähtökohtana ovat tulonjaolla painotetut yksityiset kulutusmenot, joita korjataan erilaisten hyvinvointiin vaikuttavien tekijöiden taloudellisilla arvoilla. GPI ottaa kuitenkin huomioon ISEW:stä poikkeavia tekijöitä ja niiden painoarvo on erilainen (Tilastokeskus 2011). 

    Vaikka BKT 1990-luvun laman jälkeen kasvoikin aina vuoteen 2008 asti, GPI:n ja ISEW:n käyrät poikkesivat tästä trendistä merkittävästi (ks. kuva). Eduskuntavaalien jälkeisten keskustelujen myötä jatkokaan ei kovin hyvää lupaa suomalaisten hyvinvoinnin kannalta.
     
  3. SPI (Social Progress Index)
    Harvard Business Schoolin strategiaguru Michael Porterin mukaan BKT:n sijaan tulisi käyttää SPI:tä (Social Progress Index) eli Sosiaalisen kehityksen indeksiä. Sosiaalisen kehityksen indeksi ei mittaa taloudellisia lukuja yhteiskunnan hyvinvoinnin tilan toteamiseksi, vaan keskittyy suoraan sosiaalisiin ja ympäristöllisiin tuloksiin. Nämä tekijät jakautuvat kolmeen osa-alueeseen: 

    1. ihmisen perustarpeet (ruoka, vesi, suoja, turvallisuus)
    2. hyvinvoinnin perustat (peruskoulutus, informaatio, terveys, kestävä ympäristö)
    3. mahdollisuudet (oikeudet, valinnanvapaus, pääsy korkeakoulutukseen)

    Suomi on vuonna 2014 rankattu SPI:ssä sijalle 8. Ihmisen perustarpeissa Suomi löytyy sijalta 4, mahdollisuuksissa sijalta 8 ja hyvinvoinnin perustoissa vasta sijalta 11. 

Taloudellinen eriarvoisuus on haitallinen yhteiskunnalle

Emeritusprofessori Richard Wilkinsonin mainitsee TED-puheessaan ettei BKT kompensoi juurikaan hyvinvoinnin kanssa. Hän mainitsi myös useita tekijöitä, miksi tuloerot ovat yhteiskunnalle taakka (kuten aiemmin ISEW:n laskentaperusteissa mainitsin), alla niistä muutama:

  1. Elinajanodotus yhteiskunnan sisällä suosii rikkaita (odotettavissa oleva elinikä n. 8v pidempi kuin köyhimmällä väestönosalla)
  2. Lapsikuolleisuus on pienempi tasa-arvoisimmissa kuin eriarvoisimmissa teollisuusmaissa. Eriarvoisimmissa maissa lapsikuolleisuus on pienempi rikkailla. 
  3. Lasten hyvinvointi (UNICEF-indeksi, jossa n. 50 eri tekijää) on heikompi eriarvoisimmissa teollisuusmaissa
  4. Murhat ovat yleisempiä eriarvoisimmissa teollisuusmaissa
  5. Vankeusrangaistuksia on enemmän ja tuomiot ovat kovempia eriarvoisimmissa teollisuusmaissa
  6. Luottamus kanssaihmiseen on pienempi eriarvoisimmissa teollisuusmaissa
  7. Sairaalloinen ylipaino, henkiset sairaudet, päihdeongelmat on yleisempää eriarvoisimmissa teollisuusmaissa

​Minkäänlaista korrelaatiota BKT:n nousun suhteella esimerkiksi keskimääräiseen elinajanodotteeseen tai lapsien hyvinvointiin ei ollut. BKT (tai vihreä BKT) voi olla tärkeä hyvinvoinnin mittari köyhissä kehitysmaissa mutta ei rikkaissa teollisuusmaissa. Keskimääräinen hyvinvointimme ei siis ole enää riippuvainen BKT:sta tai taloudellisesta kasvusta. Edellä mainitut kolme mittaria (ISEW, GPI ja SPI) pitäisi löytyä jokaisen kansalaisen auton tai kännykän kojelaudasta, sillä ne indikoivat parhaiten yhteiskunnan hyvinvoinnin tilasta.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Toni Lahtinen

"BKT mittaa kuitenkin vain tuotannon aikaansaamaa arvonlisäystä,...", ja tätäkin huonosti.

Jos työtön vanhempi hoitaa lapsensa kotona, ei tehty hoitotyö näy BKT:ssä, mutta mikäli työtön vanhempi viekin lapsensa tarhaan, lapsen hoitotyö kasvattaa BKT:ta. Mikä on se arvonlisäys, joka tarhassa tehdyssä lapsenhoidossa syntyy kotihoitoon verrattuna? No arvonlisäys on tietysti tehdyn työ verotettavuus.

Käyttäjän NinaPalomki kuva
Niina La

Ipulla on tämä ohjelmassa.. Twink twink :)

Toimituksen poiminnat